Montenegro on pieni Euroopan maa, joka sijaitsee aivan Adrianmeren rannalla. Suhteellisen vaatimattomasta koostaan huolimatta tällä valtiolla on oma erottuva kielensä.
Montenegron kieli
Montenegrolla, jota kutsutaan joskus myös Montenegroksi, on oma valtion kieli, jota kutsutaan Montenegroniksi. Samanaikaisesti tämän pienen maan oma kielen hankkiminen ei suinkaan ollut yksinkertaista. Joten vuoteen 1992 asti kaikkien Montenegron asukkaiden oli tuolloin voimassa olevan lainsäädännön mukaan puhuttava serbokroatian kieltä. Vuonna 1992 maa tunnusti virallisesti oman Serbian kielen muodon - Iekava-murre. Ja vasta vuonna 2007 hyväksyttiin valtion perustuslaki, jossa 13 artikla omistettiin nimenomaan valtion kielelle. Hän totesi erityisesti, että montenegrolaisesta kielestä tulee sellainen perustuslain hyväksymishetkestä lähtien.
Näin ollen tämän kielen valtion tila saatiin alle kymmenen vuotta sitten, ja siksi sillä ei vielä ole joitain vakiintuneille kielille ominaisia sääntöjä ja standardeja. Esimerkiksi yleisesti hyväksyttyjä kirjallisuusstandardeja ei ole vielä vahvistettu Montenegron kielelle, mikä kuitenkin takaa tällä kielellä kirjoittajien luovuuden vapauden.
Kieliominaisuudet
Montenegron kieli kuuluu eteläslaavilaisten ryhmään. Sekä kyrillisiä että latinalaisia aakkosia käytetään kirjallisesti, ja molempien käyttö on vahvistettu Montenegron perustuslain 13 artiklassa. Monin tavoin tämä murre muistuttaa serbokroatiaa, jota aiemmin käytettiin aktiivisesti maassa.
Kielitieteen asiantuntijoiden mukaan niiden välillä on kuitenkin perustavanlaatuinen ero, joka kirjattiin jopa silloin, kun Montenegron valtion kieli oli serbinkielen jekavan murre. Tosiasia on, että Serbiassa itsessään ja maissa, jotka käyttävät sen kieltä viestintään, on hyväksytty niin kutsuttu "ekavitsa", toisin kuin "yekavitsa", joka on hallitseva Montenegron kielellä.
Joten tämä tarkoittaa, että sanat, joilla on samanlainen merkitys näissä kahdessa kielessä, lausutaan eri tavoin. Esimerkiksi sana "kaunis" serbiaksi on kirjoitettu nimellä "lepo" ja tarkoittaa vastaavasti "lepo". Puolestaan montenegrolaiset kirjoittavat tämän sanan nimellä "lijepo" ja lukevat sen nimellä "Liepo" ja asettavat siihen saman merkityksen.
Lisäksi maantieteellisen läheisyytensä vuoksi muihin kieliryhmiin kuuluviin maihin, esimerkiksi Kreikkaan ja Turkkiin, Montenegron kielellä on huomattava määrä lainattuja sanoja, jotka tulivat Montenegron sanakirjaan näiden valtioiden kieliltä. Siellä oli myös merkitystä sillä, että Montenegron historiassa oli kausi, jolloin se kuului Itävaltaan-Unkariin.
