Schengen-viisumi on viisumi, jonka myöntää yksi Schengen-sopimuksen allekirjoittaneista maista. Tällä hetkellä sanamuoto”sovelletaan EU: n Schengen-lakia” on hieman oikeampi, mutta useimmissa tapauksissa ihmiset puhuvat edelleen sopimuksesta. Schengen-viisumin syntyminen liittyy suoraan Schengenin sopimuksen määräysten täytäntöönpanoa koskevan työn etenemiseen.
Schengenin sopimuksen historia
Toisen maailmansodan jälkeen Euroopan maat tajusivat, kuinka tärkeää olisi luoda Euroopan talousunioni, joka antaisi jokaisen osallistuvan maan taloudelle kehityksen ilman erilaisia esteitä. Tätä tarkoitusta varten perustettiin Euroopan talousyhteisö, jonka päätavoitteeksi nimettiin tavaroiden ja palvelujen myynnin yhteismarkkinat. Yhteiskunnan luominen tarkoitti, että ajan myötä kaikki vaiheet toteutettaisiin niin kutsuttujen neljän liikkumisvapauden luomiseksi: tavarat, palvelut, pääoma ja ihmiset.
Tätä varten toteutettiin erilaisia taloudellisia toimenpiteitä, joista merkittävin oli tulliliiton perustaminen vuonna 1958, mutta ihmisten liikkuminen oli vaikeaa pitkään. Euroopan valtioiden kansalaiset eivät tarvinneet viisumia, mutta passien valvonta pakotti ihmiset tekemään passeja ja tuhlaamaan aikaa ylittäessään rajoja.
Tämä jatkui 14. kesäkuuta 1985 asti, sinä päivänä Schengenin sopimus allekirjoitettiin. Tapahtuma tapahtui prinsessa Marie-Astrid -nimisellä aluksella paikassa, jossa Ranskan, Saksan (silloisen Jugoslavian liittotasavallan) ja Luxemburgin rajat yhtyivät. Sen allekirjoittivat viiden maan edustajat: Belgia, Ranska, Alankomaat, Luxemburg ja Saksa. Heistä tuli Schengen-sopimuksen ensimmäisiä osapuolia. Asiakirja itse sai tämän nimen, koska aluksen navigointipaikalle lähinnä olevaa kylää kutsuttiin Schengeniksi.
Alun perin Schengenin sopimus merkitsi sitä, että passintarkastus korvataan rajan ylittävien ajoneuvojen valvonnalla, jota heidän oli hidastettava ylittäessään tarkastuspisteitä. Allekirjoittamisesta huolimatta sopimusta ei sovellettu pitkään aikaan.
Schengenin sopimuksen soveltaminen
Sysäyksen rajojen lopulliselle poistamiselle antoi Euroopan unionin muodostuminen, jonka kaikki kansalaiset saivat oikeuden vapaaseen liikkuvuuteen sen jäsenmaissa. Kysymys oli sisärajojen poistamisesta kokonaan EU: ssa. Schengenin sopimuksen soveltamista koskeva yleissopimus allekirjoitettiin vasta vuonna 1990. Silloin päätettiin lopettaa pysyvä rajavalvonta kokonaan, vaikka valikoiva valvonta on edelleen hyväksyttävää. Samanaikaisesti päätettiin ottaa käyttöön Schengen-viisumit, sillä yhtenäisen viisumialueen oli tarkoitus syntyä.
Kesti vielä 5 vuotta tämän päätöksen täytäntöönpano. Schengen-sopimus tuli voimaan vasta 26. maaliskuuta 1995, jolloin Espanja ja Portugali onnistuivat allekirjoittamaan sen.
Schengenin sopimuksen korvaaminen EU: n lainsäädännöllä
Schengenin sopimusta tarkistettiin ja korvattiin EU: n Schengen-lainsäädännöllä 1. toukokuuta 1999. Niin kutsuttu Amsterdamin sopimus tuli voimaan, johon tehtiin joitain muutoksia. Tämän sopimuksen mukaan Schengenin sopimuksen täytäntöönpano sisällytettiin EU: n lainsäädäntöön, joten itse Schengen-sopimus on nyt korvattu sillä.
Kaikki uudet EU: n jäsenvaltiot eivät enää allekirjoita Schengenin sopimusta, mutta ne sitoutuvat noudattamaan EU: n lainsäädäntöä, joka sisältää Schengenin säännöt.
