Fraaseologismi "musliinin nuori nainen" on yhä harvinaisempaa venäläisten sanastoissa. Mutta jo 200 vuotta sitten, tämä saalislause oli uskomattoman suosittu ja luonnehti tiettyä nuorten ryhmää. Tämä oli nuorten aatelisten naisten nimi, jotka olivat kiinnostuneita yksinomaan sosiaalisista tapahtumista ja muodista.
Siipisen ilmaisun alkuperä
Lauseke "musliinin nuori nainen" ilmestyi venäjän kielellä 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se on peräisin kalliiden ja erittäin kevyiden kankaiden - musliini - nimestä. Kaasumaisissa kankaissa langat eivät tartu tiukasti toisiinsa, niiden välillä on aukkoja, jotka antavat heille erityisen ilmavuuden ja läpinäkyvyyden. Sideharso kuuluu samaan materiaaliryhmään, mutta toisin kuin musliini, se on yksinkertaisempaa ja halvempaa. Kiseya on erittäin suosittu idässä, missä kuuma ilmasto hallitsee, se varjostaa huoneen ja päästää ilmaa sisään. Tästä kankaasta tehdyt verhot ja verhot lisäävät huoneeseen mysteeriä ja eksoottisuutta. Vielä nykyäänkin musliinia käytetään ikkunoiden koristeluun; erityisen suosittuja ovat kankaat Intiasta, Kiinasta, Turkista ja Italiasta.
Vanhoina aikoina musliinia käytettiin laajalti naisten vaatteiden luomiseen. Tästä kankaasta valmistetut naisten wc: t suosivat venäläisiä nuoria aatelisia naisia, joita kutsuttiin "nuoriksi naisiksi". Tytöt yrittivät seurata kaikkia viimeisimpiä muotivirtauksia ja näyttää hyvältä. Kiseya sopi erityisesti nuorille tytöille, vanhemmat naiset suosivat tiheämpiä kankaita. Riittää, kun muistat valkoisen mekon, joka on koristeltu satiiniosalla ja tarkoitettu pallolle, josta Ekaterina Sushkova, nuoren Mihail Lermontovin sydämen nainen, kirjoittaa. Romaanin "Tuulen viemä" päähenkilön "omenanvihreä mekko" ommeltiin tarlatanista - erilaisesta musliinista. Erityisen suosittuja olivat muodikkaiden vaalean sävyjen hienovaraiset kankaat, joille jopa nimiä oli vaikea löytää, - Nikolai Vasilyevich Gogol totesi ironisesti runossa "Kuolleet sielut".
Käyttö kirjallisuudessa
Ilmaisu "musliinityttö" mainitaan ensimmäistä kertaa Nikolai Pomyalovskyn kirjallisessa teoksessa. Tarinan "porvarillinen onnellisuus" (1861) sankaritar Lizaveta Arkadyevna osoittaa suuttumuksensa provinssissa kasvaneelle nuorelle aatelistarle Lenochkalle. Maanomistaja kertoo kuinka pahoillaan on katsella tällaisia tyttöjä, kuinka hän on yllättynyt heidän "hämmästyttävästä alikehityksestään ja tyhjyydestään!" pystyy voimakkaisiin tunteisiin. Heidän jalon alkuperänsä ja haavoittuva luonteensa eivät antaneet heidän tehdä kotitöitä. He eivät työskennelleet, eivät opiskelleet, haaveilivat lahjoista ja odottivat onnistunutta avioliittoa. Tietoja "musliiniolennoista" Pomyalovsky kirjoitti, että he "aina haaveilevat, pelaavat aina …".
Lause tuli nopeasti kirjallisuuteen. Sitä suositteli kriitikko Dmitry Pisarev, jonka kynä oli "Muslintytön romaani" (1865) - katsaus Pomyalovskyn työhön. Julkaisija julkaisi sen "Venäjän sanan" painoksessa. Ja Nikolai Shelgunovin esseen "Naisten tyhjäkäynti" julkaisemisen jälkeen fraaseologinen lause "musliininen nuori nainen" esiintyi monien kirjailijoiden, runoilijoiden ja publicistien teoksissa. Romaanin "Egyptin pimeys" (1888) kirjoittaja Vsevolod Krestovsky laittoi "musliinijätteen" käsitteen omien sankareidensa huulille. Myöhemmin hänen teoksissaan esiintyi termi "musliini", jotta sankaritar saisi kunnollisten ihmisten kunnioituksen, heitä kehotettiin eroon hänestä. Phraseologismia esiintyy Nikolai Leskovin saaristoissa (1866) ja Sophia Kovalevskaya Nihilistissä (1884). "Kissanpentuja" mainitsevat Pyotr Boborykin julkaisussa Decay (1884) ja Alexander Kuprin Molochissa (1896).
Fraaseologisten yksiköiden tulkinta
Vladimir Dahlin selittävässä sanakirjassa (1881) fraaseologinen yksikkö puuttuu, mutta siinä on sana "musliini". Kuuluisa leksikografi kuvaa häntä "dandyksi". Ilmaisu "musliinin nuori nainen" ei unohtunut edes Neuvostoliiton historiassa. Ushakovin (1935) muokkaamassa sanakirjassa sen merkitys kuulostaa tältä: "söpö, rajoitettu tyttö", kasvatettu patriarkaalisten sääntöjen mukaan. Sergei Ozhegov (1949) täydentää tällaisen nuoren määritelmää "filistealaisen näkemyksellä".
Monet, kuultuaan tämän fraaseologisen yksikön, ymmärsivät sen virheellisesti "hyytelönä". Yksi näistä uteliaisista tapauksista on kuvattu Eduard Uspensky: n suositussa lasten kirjassa "Fjodor-setä, koira ja kissa".
Mitä tehdä "Turgenev-tytön" kanssa
Monet näkevät näiden kahden lausekkeen yhteiset piirteet. Tärkein asia, joka yhdistää heidät, on luonnon viimeistely. Turgenevin sankaritarit ovat nuoria naisia, jotka varttuivat syrjäisissä kartanoissa, joihin kaupungin tuhoisa vaikutus ei näkynyt. He ovat puhtaita, nöyriä ja koulutettuja. Tällaiset tytöt rakastuvat ja seuraavat sitten uskollisesti ja uskollisesti ihanteitaan koko elämänsä ajan. Heillä on suuri moraalinen vahvuus ja ne voittavat esteet. Juuri tämän puuttuu "musliininaisista naisista", jotka ovat keinotekoisia tavoittelemaan muotia ja jotka ovat menettäneet omaperäisyytensä.
Neuvostoliiton aikoina
Fraseologinen lause "musliinin nuori nainen" heijasti tietyn sosiaalisen ympäristön uudella Neuvostoliiton aikakaudella. Butkevichin artikkelissa "Naiskoulussa" keskusteltiin naisten oppilaitoksen ensisijaisista tavoitteista: rohkean, ahkera patriotin kouluttaminen eikä "tehdä Neuvostoliiton tytöistä musliinisia nuoria naisia".
60-luvulle mennessä oli vakaa mielipide siitä, että termi "muslini nuori nainen" ilmaisee progressiivisen Neuvostoliiton nuoren halveksuntaa "pinnallisiin ja kehittymättömiin naisiin". Fraseologinen lause ilmaisi kaustisesti ja ironisesti naispuolista tyyppiä, jota aateliskulttuuri hoiti. Mutta vähitellen fraaseologisen yksikön kirkkaat värit alkoivat haalistua ja menettää ilmeikkyytensä.
Moderni "musliininainen"
Nykyään on mahdotonta tavata tyttöä, joka sai klassisen jalo-koulutuksen. Ja musliiniasut eivät ole yleisiä. Siksi ilmaisu "musliininainen" on menettänyt alkuperäisen merkityksensä. Phraseologismia on läsnä modernissa sanakirjassa, vaikka se onkin saanut aivan toisenlaisen merkityksen. Joten jos esimerkiksi miespuolinen edustaja valisee ja antaa kyyneleitä, hänelle kerrotaan, että hän käyttäytyy "kuin tyttö" tai "ontuva kuin musliinityttö". Jopa lapset tietävät, että mies on kerättävä, ja kyyneleet eivät sovi hänelle.
Modernissa yhteiskunnassa lumoavat kaunottaret ovat korvanneet jaloja ja porvarillisia naisia. Heidän joukossaan on monia blondeja, joten ilmaisu "musliininaiset" viittaa ensisijaisesti heihin. On yleisesti hyväksyttyä, että blondit eivät ole vain tietyn hiusvärin omistajia, vaan tyypillinen mielentila. Tällaisille tytöille tärkeintä on heidän oma kauneutensa, tässä he näkevät kutsumuksensa. Eikä ole väliä, että joku muu sisältää tämän kauneuden. Koska he eivät ole riittävän koulutettuja, he tietävät vähän ja eivät ole kiinnostuneita paljosta, ja lisäksi he osoittavat ehdotonta kyvyttömyyttä sopeutua elämäntilanteisiin. Vaalean hiusvärin omistajien joukossa on kuitenkin menestyviä ja älykkäitä naisia, mutta kansanperinne on jo pitkään tehnyt blondeista vitsien sankarittaria ja kutsunut heitä "musliininaisiksi".
Usein kapriisia tyttöä tai nuorta miestä, joka valisee ja ilmaisee tyytymättömyyttä, kutsutaan usein "musliininaiseksi". Hän valittaa jatkuvasti pienistä, usein kaukaisista ongelmista ja epämukavuudesta. Joskus tätä ilmaisua kutsutaan hemmoteltuun henkilöön, joka pelkää vaikeuksia. Esimerkiksi tällainen heikkotahoinen ja epätasapainoinen henkilö näyttää kylmältä jopa lämpimässä huoneessa.
Fraseologinen yksikkö luonnehtii myös henkilön kelvottomaa käyttäytymistä eri tilanteissa. Esimerkkinä voidaan mainita opiskelija, joka kertoo yliarvioitu tietonsa ja tekee sen toveriensa edessä. Jotkut jalkapalloilijat, jotka saavat rangaistuspotkun, yrittävät vaikuttaa erotuomariin näyttelemällä. Lause "Voi, olet musliinityttö!" kuulostaa erityisen loukkaavalta, jos se on osoitettu miehelle.
Meidän aikanamme ilmaisua alettiin käyttää harvemmin, mutta se ei muuttunut arkkiksi. Loppujen lopuksi kieltä ei päivitetä yhtä nopeasti kuin automalleja ja elektronisia laitteita. Tämä tarkoittaa, että saalislausekkeella on pidempi käyttöikä kuin teknisen ajattelun uutuuksilla. Vallankumousta edeltäneestä elämästä se on säilynyt venäjän kielellä, vaikka se sai uusia värejä. Phraseologismia ei löydy vain jokapäiväisestä viestinnästä, vaan myös nykyajan kirjailijat käyttävät sitä helposti.